Hieman on ollut hiljaista täällä blogissa ja siihen on parikin syytä Ensimmäinen on se, että tietokoneeni temppuilee edelleen ja toimii jos sitä sattuu huvittamaan. Voi myös johtua kuun asennosta tai päivälämpötilasta :) No joka tapauksessa kotona ei siis tule juurikan koneella oltua, ja puhelimesta on tylsää päivittää blogia.
Toinen syy on taas se, että olin pari viikkoa töistä pois työtapaturman takia ja en siis päässyt koneelle näpyttelemään. Mut nyt taas ollaan remmissä mukana ja päivityksiä blogiin tulee silloin tällöin. Joulupukille olen jo esittänyt vienon toiveen uudesta tietokoneesta, mutta saattaapi olla että pitää itse toimia pukkina :)
Sairasloman aikana innostuin neulomisesta. Olen vuosia sitten neulonut lapaset työkaverin tiukan ohjeistuksen alaisena ja silloin sain aikaiseksi 2 eri kokoista lapasta. Äitini on yrittänyt opettaa minua neulomaan, mutta lahoin tuloksin. Milloin neuloin väärään suuntaan tai pudotin silmukoita tms. Ei vaan onnistunut. Lapset tietää onnettomat neulomistaitoni ja tästä johtuen vanhin tyttäreni on kinunnut koko syksyn minua kutomaan hänelle tuubihuivia, koska kaikilla muillakin on.Ajatteli siis ettei koskaan saa sellaista, ainakaan minun tekemänä. Terveyskeskuksen aulassa istuessa selailin jotain naistenlehteä ja siinä oli ohje tuubihuiville, joka kudotaan niin että luodaan ensin silmukat ja sitten kudotaan oikeaa tarpeeksi pitkä pätkä ja lopuksi neulotaan sivut yhteen. Kuulosti helpolle, joten päätin yllättää neidin ja ostin puikot sekä kerän lankaa. No, unohdin tietysti paljon niitä silmukoita pitäisi luoda ja päätin kokeilla ensin 40 silmukalla ja aikani kudottua huomasin, että ei toimi joten purin työn ja aloitin alusta 26:lla silmukalla. Heitin siis hatusta nämä silmukkamäärät. Ja tsadaa, ilta siinä meni mutta huivin sain valmiiksi! Voi että olin ylpeä itsestäni! Neidillä oli näkemisen arvoinen ilme, kun seuraavan kerran tuli meille ja annoin hänelle huivin. Hyväksyi kuitenkin ja tykkäsi tosi paljon. En ehtinyt edes kuvaa tästä napata.
Tuubia kutoessa ajattelin, että samalla tavalla voisi tehdä neliöpipon, mutta ensin pitäisi opetella tekemään nurjaa silmukkaa.. Tässä vähän haastetta joten uutta lankakerää ostamaan ja harjoittelemaan. Aikani tusattua, lamppu syttyi ja tajusin miten se tehdään. Joten ei muuta kun silmukoita luomaan ja pipoa tekemään. Ajattelin, että 30 silmukkaa voisi olla hyvä, silloin se olisi vähän isompi kuin tuubihuivi ja menisi varmasti päähän. Neuloin ensin 2 oikein 2 nurin jokusen kerroksen, sitten oikeaa kunnes pipo taitettuna rupesi olemaan hyvän mittainen ja sitten saman verran 2 oikein, 2 nurin. Päätely, sivut yhteen ja pipo oli valmis. Mallina kuvassa rakkauteni, joka haluaa samanlaisen pipon :) Lisäsin vielä kuvan ottamisen jälkeen pipoon valkoiset tupsut "korvien" kohdalle.
Nämä mun ohjeet ovat vähän suuntaa antavia, koska en tosiaan ole mikään neulontamestari ja itse nämä kehittelin sairaslomani ratoksi. Keskimmäinen tyttö on jo tilannut säärystimet, saa nähdä onnistuuko neljällä puikolla kutominen. Näihin on kyllä pakko jostain etsiä ohje.. Villasukkien tai lapasten kutomisesta en vielä uskalla edes haaveilla ;)
