Pelko ja Rakkaus

Sen lisäksi että rakastan leipomista ja käsitöitä, rakastan myös Yö-yhtyettä tai siis lähinnä sen musiikkia. Joten kun uusi Pelko ja Rakkaus albumi tuli kauppoihin, oli minunkin haettava omani. Ja nyt kun olen kuunnellut sitä useampaan kertaan, täytyy kyllä sanoa että se oli pienoinen pettymys. Ainoastaan Olli Lindholmin säveltämä Löytöretkellä-kappale oli sellainen, mikä kuulosti vanhalta kunnon Yö-yhtyeeltä. Se itse asissa kuulostaa siltä alkuperäiseltä Yöltä, johtuen varmasti siitä että suurin osa niistäkin kappaleista on Ollin säveltämiä.
Mutta muuten tuntuu, että levyllä olevat kappaleet ovat yhtä ja samaa, eikä niistä erotu selkeitä lemppareita kuten yleensä joka albumilta on löytynyt. Ja pienoinen pettymys oli myös se ettei Jussi Hakulinen ole tehnyt yhtään kappaletta eikä myöskään laula levyllä. Olen aina tykännyt Jussin sanoituksista ja hänen äänestään. Toivotaan kuitenkin, että suuntaus ei pysy tällaisena vaan seuraavalta mahdolliselta albumilta löytyisi myös Jussin tekemiä lyriikoita.
Pelko ja Rakkaus kiertue oli hieno, päästiin ihan eturiviin ja vanhin tytöistäni oli ekaa kertaa mukana konserttikiertueella.

Viimeisiä viedään

Kohta pitää päivittää blogin kuvauksesta tuo yöhoitajan homma pois, koska enää 5 yötä jäljellä ja sitten siirryn takaisin normi 3-vuorotyöhön. Samaa homma, mutta normaalin ihmisen työvuorot. Ensimmäisessä listassa ei ollutkaan yhtään yövuoroa joten pääsen aluksi tutustumaan uuden hoitodin asukkaisiin mikä sinällänsä on kiva juttu.
En ole tehnyt pelkkää yötyötä aikaisemmin ja olin ihan intona, kun minulle tarjottiin tätä yöhoitajan paikkaa. Ajattelin että on kivaa, kun on paljon vapaa aikaa ja työviikollakin ehtii päivisin tekemään kaikkea ennen töihin lähtöä. Ja kissanviikset! Tämän rankkuus on yllättänyt minut todella, työviikolla en jaksa nousta kun vasta klo 18 illalla tai jos on ihan pakko niin sitten nousen jo klo 16-17. Sitten siihen jääkin 2 tuntia aikaa ennen kun pitää lähteä takaisin töihin. Koko 7 vuorokauden aikana en ole yhteydessä muuhun maailmaan muuta kun tietokoneen välityksellä ja sen muutaman tunnin illassa juttelen mieheni kanssa. Työkavereita näkee illalla 15 minuuttia ja aamulla saman verran. Koko viikolla ei ole mitään sosiaalista kanssakäymistä, muuta kuin näiden höperöiden muorien kanssa ja sitä en kauhean järkeväksi voi aina sanoa :D Tälläiselle höpöttäjälle tämä on käynyt liian raskaaksi vaikka hyviäkin puolia tässä työssä on. Ja nyt uudessa paikassa siirryn työskentelemään samalle paikkakunnalle jossa asun, joten luontokin kiittää kun enää aja 90 kilometriä edestakaisin työmatkoja. Jatkossa kuljen pyörällä työmatkat jotka lyheni yhdeksään kilometriin päivässä. Uskon jaksavani työpaikan vaihdoksen jälkeen vähän useammin päivittelemään blogiakin, kun kaikki energia ei mene työssä jaksamisesta selviytymiseen.

Sain vihdoin hankittua uuden tietokoneen kotiin, joten sekään ei voi enää olla este blogipäivitysten niukkuuteen :) Tein pitkällisen vertailun eri tietokoneista ja pohdin tarvitsenko cd/dvd-asemaa vai en ja montaka usb-porttia pitää olla yms. Lopulta takuuajan pituus, läppärin hinta ja -väri vaikuttivat ratkaisevasti lopputulokseen ja kun vielä siitä oli hyvä tarjous ja koneessa oli valmiiksi asennettuna Windows8 niin uudeksi koneekseni valikoitui tälläinen läppäri:

Ja kyllä se on pinkki :) Inhoan siis vaaleapunaista väriä, mutta olen huomannut että tuollainen pinkki jostain syystä kiehtoo. Multa löytyy myös pinkit Converserit ja pari pinkkiä paitaa. Mutta sellainen vauvan vaaleanpunaistaon kyllä ihan hirveä väri. Tai en rupeaisi sisustamaan kotia edes tuolla pinkillä, ei vaan ole mun juttu. Ehkä se on tuo 30 joka alkaa uhkaavasti lähestymään, on saanut tuon tyttömäisen puolen esiin ja pinkki väri on ruvennut mielyttämään silmää?

Kutominenkin edistyy vauhdilla, säärystimet sain siis jo tehtyä ja nyt on viimeistelyä vaille tehtynä rakkaudelleni lapaset. Niiden kanssa olikin vähän haastetta, lähinnä mittasuhteissa ja teinkin ensin yhden koelapasen josta tuli aika hassu. Seuraavaksi ajattelin kutoa ystävälleni lapaset joululahjaksi, keskimmäiselle tyttärelleni säärystimet ja yksi ystävä pyysi tekemään villasukat, Sukkien tekeminen vähän hirvittää, mutta ajattelin tehdä ensin yhden minisukan ja kokeilla kantapään tekoa ennen kun alan tekemään täysikokoisia sukkia lahjaksi :)

Tunnelmallisia alkutalven päiviä!

Lokakuun kuulumisia

Hieman on ollut hiljaista täällä blogissa ja siihen on parikin syytä Ensimmäinen on se, että tietokoneeni temppuilee edelleen ja toimii jos sitä sattuu huvittamaan. Voi myös johtua kuun asennosta tai päivälämpötilasta :) No joka tapauksessa kotona ei siis tule juurikan koneella oltua,  ja puhelimesta on tylsää päivittää blogia.
Toinen syy on taas se, että olin pari viikkoa töistä pois työtapaturman takia ja en siis päässyt koneelle näpyttelemään. Mut nyt taas ollaan remmissä mukana ja päivityksiä blogiin tulee silloin tällöin. Joulupukille olen jo esittänyt vienon toiveen uudesta tietokoneesta, mutta saattaapi olla että pitää itse toimia pukkina :)

Sairasloman aikana innostuin neulomisesta. Olen vuosia sitten neulonut lapaset työkaverin tiukan ohjeistuksen alaisena ja silloin sain aikaiseksi 2 eri kokoista lapasta. Äitini on yrittänyt opettaa minua neulomaan, mutta lahoin tuloksin. Milloin neuloin väärään suuntaan tai pudotin silmukoita tms. Ei vaan onnistunut. Lapset tietää onnettomat neulomistaitoni ja tästä johtuen vanhin tyttäreni on kinunnut koko syksyn minua kutomaan hänelle  tuubihuivia, koska kaikilla muillakin on.Ajatteli siis ettei koskaan saa sellaista, ainakaan minun tekemänä. Terveyskeskuksen aulassa istuessa selailin jotain naistenlehteä ja siinä oli ohje tuubihuiville, joka kudotaan niin että luodaan ensin silmukat ja sitten kudotaan oikeaa tarpeeksi pitkä pätkä ja lopuksi neulotaan sivut yhteen. Kuulosti helpolle, joten päätin yllättää neidin ja ostin puikot sekä kerän lankaa. No, unohdin tietysti paljon niitä silmukoita pitäisi luoda ja päätin kokeilla ensin 40 silmukalla ja aikani kudottua huomasin, että ei toimi joten purin työn ja aloitin alusta 26:lla silmukalla. Heitin siis hatusta nämä silmukkamäärät. Ja tsadaa, ilta siinä meni mutta huivin sain valmiiksi! Voi että olin ylpeä itsestäni! Neidillä oli näkemisen arvoinen ilme, kun seuraavan kerran tuli meille ja annoin hänelle huivin. Hyväksyi kuitenkin ja tykkäsi tosi paljon. En ehtinyt edes kuvaa tästä napata.
Tuubia kutoessa ajattelin, että samalla tavalla voisi tehdä neliöpipon, mutta ensin pitäisi opetella tekemään nurjaa silmukkaa.. Tässä vähän haastetta joten uutta lankakerää ostamaan ja harjoittelemaan. Aikani tusattua, lamppu syttyi ja tajusin miten se tehdään. Joten ei muuta kun silmukoita luomaan ja pipoa tekemään. Ajattelin, että 30 silmukkaa voisi olla hyvä, silloin se olisi vähän isompi kuin tuubihuivi ja menisi varmasti päähän. Neuloin ensin 2 oikein 2 nurin jokusen kerroksen, sitten oikeaa kunnes pipo taitettuna rupesi olemaan hyvän mittainen ja sitten saman verran 2 oikein, 2 nurin. Päätely, sivut yhteen ja pipo oli valmis. Mallina kuvassa rakkauteni, joka haluaa samanlaisen pipon :) Lisäsin vielä kuvan ottamisen jälkeen pipoon valkoiset tupsut "korvien" kohdalle.

Nämä mun ohjeet ovat vähän suuntaa antavia, koska en tosiaan ole mikään neulontamestari ja itse nämä kehittelin sairaslomani ratoksi. Keskimmäinen tyttö on jo tilannut säärystimet, saa nähdä onnistuuko neljällä puikolla kutominen. Näihin on kyllä pakko jostain etsiä ohje.. Villasukkien tai lapasten kutomisesta en vielä uskalla edes haaveilla ;)