Viimeisiä viedään

Kohta pitää päivittää blogin kuvauksesta tuo yöhoitajan homma pois, koska enää 5 yötä jäljellä ja sitten siirryn takaisin normi 3-vuorotyöhön. Samaa homma, mutta normaalin ihmisen työvuorot. Ensimmäisessä listassa ei ollutkaan yhtään yövuoroa joten pääsen aluksi tutustumaan uuden hoitodin asukkaisiin mikä sinällänsä on kiva juttu.
En ole tehnyt pelkkää yötyötä aikaisemmin ja olin ihan intona, kun minulle tarjottiin tätä yöhoitajan paikkaa. Ajattelin että on kivaa, kun on paljon vapaa aikaa ja työviikollakin ehtii päivisin tekemään kaikkea ennen töihin lähtöä. Ja kissanviikset! Tämän rankkuus on yllättänyt minut todella, työviikolla en jaksa nousta kun vasta klo 18 illalla tai jos on ihan pakko niin sitten nousen jo klo 16-17. Sitten siihen jääkin 2 tuntia aikaa ennen kun pitää lähteä takaisin töihin. Koko 7 vuorokauden aikana en ole yhteydessä muuhun maailmaan muuta kun tietokoneen välityksellä ja sen muutaman tunnin illassa juttelen mieheni kanssa. Työkavereita näkee illalla 15 minuuttia ja aamulla saman verran. Koko viikolla ei ole mitään sosiaalista kanssakäymistä, muuta kuin näiden höperöiden muorien kanssa ja sitä en kauhean järkeväksi voi aina sanoa :D Tälläiselle höpöttäjälle tämä on käynyt liian raskaaksi vaikka hyviäkin puolia tässä työssä on. Ja nyt uudessa paikassa siirryn työskentelemään samalle paikkakunnalle jossa asun, joten luontokin kiittää kun enää aja 90 kilometriä edestakaisin työmatkoja. Jatkossa kuljen pyörällä työmatkat jotka lyheni yhdeksään kilometriin päivässä. Uskon jaksavani työpaikan vaihdoksen jälkeen vähän useammin päivittelemään blogiakin, kun kaikki energia ei mene työssä jaksamisesta selviytymiseen.

Sain vihdoin hankittua uuden tietokoneen kotiin, joten sekään ei voi enää olla este blogipäivitysten niukkuuteen :) Tein pitkällisen vertailun eri tietokoneista ja pohdin tarvitsenko cd/dvd-asemaa vai en ja montaka usb-porttia pitää olla yms. Lopulta takuuajan pituus, läppärin hinta ja -väri vaikuttivat ratkaisevasti lopputulokseen ja kun vielä siitä oli hyvä tarjous ja koneessa oli valmiiksi asennettuna Windows8 niin uudeksi koneekseni valikoitui tälläinen läppäri:

Ja kyllä se on pinkki :) Inhoan siis vaaleapunaista väriä, mutta olen huomannut että tuollainen pinkki jostain syystä kiehtoo. Multa löytyy myös pinkit Converserit ja pari pinkkiä paitaa. Mutta sellainen vauvan vaaleanpunaistaon kyllä ihan hirveä väri. Tai en rupeaisi sisustamaan kotia edes tuolla pinkillä, ei vaan ole mun juttu. Ehkä se on tuo 30 joka alkaa uhkaavasti lähestymään, on saanut tuon tyttömäisen puolen esiin ja pinkki väri on ruvennut mielyttämään silmää?

Kutominenkin edistyy vauhdilla, säärystimet sain siis jo tehtyä ja nyt on viimeistelyä vaille tehtynä rakkaudelleni lapaset. Niiden kanssa olikin vähän haastetta, lähinnä mittasuhteissa ja teinkin ensin yhden koelapasen josta tuli aika hassu. Seuraavaksi ajattelin kutoa ystävälleni lapaset joululahjaksi, keskimmäiselle tyttärelleni säärystimet ja yksi ystävä pyysi tekemään villasukat, Sukkien tekeminen vähän hirvittää, mutta ajattelin tehdä ensin yhden minisukan ja kokeilla kantapään tekoa ennen kun alan tekemään täysikokoisia sukkia lahjaksi :)

Tunnelmallisia alkutalven päiviä!

Työviikko alkaa olla lopuillaan

Kun suurinosa ihmisistä alkaa heräilemään ja valmistautumaan työviikon kolmannen päivän aherruksiin, minä rupean pakkaamaan tavaroita kasaan ja ajan ruuhkaa vastaan kotia kohti. Seuraavan kerran tarvitsee työpaikan ovi avata sitten viikon kuluttua torstaina. Normaalisti siis tulen töihin keskiviikkoisin, mutta ensi viikolla meillä piti olla yhdet kuvaukset jotka siirrettiin lokakuulle ja ehdin jo pyytää keskiviikon vapaaksi. Joten nautitaan sitten yhdestä ylimääräisestä vapaasta :)

Viikko täällä töissä on kulunut suht rauhallisesti. Kaikki muut muorit yleensä nukkuu, mutta kaksi elää ihan omassa rytmissään. Toinen on aggresiivinen ja saa hirveitä raivokohtauksia ja häntä pitää yrittää rauhoitella. Onneksi tänään on nukkunut, muutama viime yö onkin ollut hulabaloota hänen kanssaan. Ja toinen on sinällänsä harmiton, mutta stressaa seuraavan päivän asioista ja sen takia valvoo ja käy tunnin välein pissalla. Voisin sanoa, että aika rasittavaa loppupeleissä. Hänelle ei pitäisi kertoa seuraavan päivän poikkeavista asioista etukäteen, silloin yötkin sujuisivat. Tällä viikolla on ollut kaikkea ohjelmaa eikä hän ole nukkunut 5 yönä lähes ollenkaan.
Lisäksi meillä on muutamalla asukkaalla ollut vatsatautia ja yhtenä yönä eräs muori oli saanut vaipan pois ja sotkenut koko sängyn ripuliin. Siinä oli vähän hommaa sille yölle.

Mutta nyt alkaa taas vapaat, tösitä suoraan uimahallille vesitreeniin (olikohan ihan huono idea ilmoittautua aamutunnille viikon valvomisen jälkeen treenaamaan?) ja sitten kaupan kautta kotiin nukkumaan.

Yövuorossa

Miten vapaa viikot menevätkin aina hujauksessa ohi? Nyt pitäisi taas 7 yötä jaksaa valvoa muorien unta ennen seuraavaa vapaa viikkoa.Ei tämä kyllä ole minun homma alkuunkaan, ei ylipäätänsä koko hoitoala. Mutta teen tätä nyt niin kauan kunnes keksin mitä haluan tehdä isona ja löydän sopivan monimuotokoulutuksen. Jos leikitään hieman ajatusleikkiä ja saisi valita ihan mitä työtä tahansa riippumatta siitä pystyisikö sillä ansaitsemaan elantonsa niin mitä sinä tekisit?
Minulla on aina ollut haaveena oman sisustustarvikeliikkeen pitäminen tai ehkä leivontatarvikeliikkeen. Toisaalta taas lasten vaatteita ja tarvikkeitakin olisi hauska kaupata. Tai sitten haluaisin kirjoittaa ja kuvittaa lasten kirjan. Minulla on ollut jo useamman vuoden haaveena kirjan kirjoittaminen lapsille. Haluasin tehdä jotain luovaa, jotain missä omien käsien jälki näkyy heti ja voi ylpeänä sanoa, että tuo on minun tekemä. Mutta tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei anna myöten hypätä täysin tuntemattomaan, vai onko se sittenkin rohkeuden puute?
Olen hakenut pariin koulutukseen ja tässä elokuun lopulla selviää pääsenkö opiskelemaan ihan toiselle alalle. Joka tapauksessa tiedän ettei tämä ole minua varten eikä sellaista työtä pidä tehdä josta ei nauti. Tälläisiä mietteitä nyt ensimmäisen yön puolessa välissä, ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Viimeistä viedään! Jäljellä enää 8 tuntia valvomista ja sitten alkasi taas aina niin odotettu 7 yön vapaa. Parasta tässä työssä on juurikin nuo pitkät vapaat ja se ettei tartte nousta aamuisin ajoissa ylös.

Tämä viikko on sujunutkin ihan rauhallisissa merkeissä, kaikki asukkaat ovat nukkuneet hyvin eikä mitään ylimääräistä ole ilmennyt. Eikä yhtään turvahälytystäkään palvelukodilta ole tullut. Tai ei ainakaan vielä, onhan tässä vielä muutama tunti aikaa.
Pääsääntöisesti työ on ihan leppoissaa ja paljon jää ns. omaa aikaa, kun on sovitut työt tehty ja kaikki nukkuu. Toki väliin mahtuu niitäkin valvontaviikkoja jolloin tuntuu ettei kukaan nuku ja saat hiki päässä juosta huoneesta toiseen rauhoittelemassa muoreja. Muuten yöt sujuu pyykätessä, siistiessä paikkoja, lääkkeitä jakaessa, asentohoidoissa ja kuivituksessa. Lisäksi yökkö vastaa puuron keitosta aamuksi. Tämän päälle tulee sitten kaikki vessatukset ja rauhoittelut,juottamiset yms tehtävät asiat tarvittaessa.

Ollaan kollegoiden kanssa usein puhuttu, että asukkaiden "yöminä" on ihan erilainen kuin "päiväminä". En oikeastaan tunne asukkaita kovin, koska suurin osa tosiaan nukkuu ihan kaikki yöt eikä heidän kanssaa tule tutuiksi. Osan kanssa taas yöt ovat hankalia ja heistä oppii tuntemaan tietyn puolen joka on ihan erilainen kuin päivällä.Siksi onkin hauska kuunnella iltaisin rapsaa jokaisen päivästä, niin saa vähän tietoa millaisia he ovat valveilla ollessa.

Tosin tämä on aika rankkaa siviilielämän ja parisuhteen kannalta. Rakkauteni tekee pääsääntöisesti iltavuoroa ja nähdään n. 2-3 kertaa viikossa muuten kun aamulla pikaisesti ennen kuin käyn nukkumaan ja hän herää ja lähtee töihin. Nyt on tiistai-ilta ja viimeksi ollaan kunnolla nähty torstaina ja silloinkin tunnin ajan. Toisaalta taas pitkät vapaat mahdollistaa ystävien ja sukulaisten tapaamisen sekä sen, että muksut voi tulla meille säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Entisessä työssäni minulla oli vapaita viikonloppuja kerran neljässä viikossa ja se rupesi olemaan lasten kannalta jo haastavaa.

Saa nähdä tuoko syksy uusia kuvioita työelämän suhteen, olen nimittäin hakenut pariin koulutukseen, mutta niistä sitten lisää jos pääsen opiskelemaan työn ohessa.

Nyt pitää mennä laittamaan pyykkejä kuivumaan, palailen taas joku ilta kirjoittelemaan!