Viimeistä viedään! Jäljellä enää 8 tuntia valvomista ja sitten alkasi taas aina niin odotettu 7 yön vapaa. Parasta tässä työssä on juurikin nuo pitkät vapaat ja se ettei tartte nousta aamuisin ajoissa ylös.

Tämä viikko on sujunutkin ihan rauhallisissa merkeissä, kaikki asukkaat ovat nukkuneet hyvin eikä mitään ylimääräistä ole ilmennyt. Eikä yhtään turvahälytystäkään palvelukodilta ole tullut. Tai ei ainakaan vielä, onhan tässä vielä muutama tunti aikaa.
Pääsääntöisesti työ on ihan leppoissaa ja paljon jää ns. omaa aikaa, kun on sovitut työt tehty ja kaikki nukkuu. Toki väliin mahtuu niitäkin valvontaviikkoja jolloin tuntuu ettei kukaan nuku ja saat hiki päässä juosta huoneesta toiseen rauhoittelemassa muoreja. Muuten yöt sujuu pyykätessä, siistiessä paikkoja, lääkkeitä jakaessa, asentohoidoissa ja kuivituksessa. Lisäksi yökkö vastaa puuron keitosta aamuksi. Tämän päälle tulee sitten kaikki vessatukset ja rauhoittelut,juottamiset yms tehtävät asiat tarvittaessa.

Ollaan kollegoiden kanssa usein puhuttu, että asukkaiden "yöminä" on ihan erilainen kuin "päiväminä". En oikeastaan tunne asukkaita kovin, koska suurin osa tosiaan nukkuu ihan kaikki yöt eikä heidän kanssaa tule tutuiksi. Osan kanssa taas yöt ovat hankalia ja heistä oppii tuntemaan tietyn puolen joka on ihan erilainen kuin päivällä.Siksi onkin hauska kuunnella iltaisin rapsaa jokaisen päivästä, niin saa vähän tietoa millaisia he ovat valveilla ollessa.

Tosin tämä on aika rankkaa siviilielämän ja parisuhteen kannalta. Rakkauteni tekee pääsääntöisesti iltavuoroa ja nähdään n. 2-3 kertaa viikossa muuten kun aamulla pikaisesti ennen kuin käyn nukkumaan ja hän herää ja lähtee töihin. Nyt on tiistai-ilta ja viimeksi ollaan kunnolla nähty torstaina ja silloinkin tunnin ajan. Toisaalta taas pitkät vapaat mahdollistaa ystävien ja sukulaisten tapaamisen sekä sen, että muksut voi tulla meille säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Entisessä työssäni minulla oli vapaita viikonloppuja kerran neljässä viikossa ja se rupesi olemaan lasten kannalta jo haastavaa.

Saa nähdä tuoko syksy uusia kuvioita työelämän suhteen, olen nimittäin hakenut pariin koulutukseen, mutta niistä sitten lisää jos pääsen opiskelemaan työn ohessa.

Nyt pitää mennä laittamaan pyykkejä kuivumaan, palailen taas joku ilta kirjoittelemaan!